tiistai 23. lokakuuta 2012

Viime aikoina katsottua: Spartacus kausi 1



Rakastan Netflixiä! Tämä mullistava palvelu saapui viime torstaina jopa tänne pohjolan perukoille. Nyt Suomen takapajuinen kansa voi nauttia tuhansista elokuvista ja tv-sarjoista netin välityksellä milloin vain, missä vain… Ja tosi halvalla! Etukäteen olisin odottanut, että kuukausimaksu tulisi täällä olemaan vähintään 12 euroa, mutta ennakkoluuloni osoittautuivat vääriksi. Kahdeksan euroa on oikein kohtuullinen kuukausitaksa näin toimivasta ja laajasta palvelusta. Ensimmäinen kuukausi on vieläpä ilmainen kaikille, joten äkkiä kokeilemaan!

Enää minun ei tarvitse katsella arki-iltapäivisin jotain paskoja, päällenaurettuja komediasarjojen uusintoja! Puhumattakaan siitä, kun herää sunnuntaina krapulassa, ja joka kanavalta tulee vain ostoskanavaa tai naisten sisustusohjelmia… Pelkkä ajattelukin saa toivomaan nopeaa kuolemaa. Mutta nyt voin yksinkertaisesti valita Netflixin listoilta jotain katsomisen arvoista niiden tilalle! Samalla minulla on hyvä tekosyy tutustua niihin tv-sarjoihin, jotka olen syystä tai toisesta jättänyt väliin. Yksi näistä sarjoista on Spartacus, josta runoilen nyt lisää…



SPARTACUS: Ensimmäinen tuotantokausi


Spartacus on antiikin Roomaan sijoittuva televisiosarja, joka nimensä mukaisesti kertoo legendaariseen maineeseen nousseesta gladiaattori Spartacuksesta. Hänet muistetaan ennen kaikkea Rooman orjakapinan aloittajana ja orjien johtajana, mutta varsinaiset tiedot miehen taustasta eivät ole täysin selvät. Sarja on päällisin puolin ihan realistinen. Aikakauden henki on kaapattu varsin mallikkaasti, ja kaltaiseni historianopiskelija bongailee sieltä täältä tuttuja nimiä, tapahtumia sekä paikkoja.  

Tämä on sarjan käsitys hienovaraisuudesta
Etukäteen minulla oli sellainen käsitys, että Spartacus on pelkkää seksiä ja tissejä. Tämä on kuitenkin vain puoli totuutta. Seksin ja tissien lisäksi toinen puoli on nimittäin verta ja suolenpätkiä! Sarjasta paistaa läpi se, että meiningistä on haluttu tehdä mahdollisimman roisia ja hätkähdyttävää. On ikään kuin kiintiö, että vähintään viiden minuutin välein saadaan nauttia taustalla patsastelevien orjattarien paljaista rinnoista. En tietenkään valita tästä, mutta välillä heteromiesten huomion kalastelu menee surkuhupaisuuden puolelle. Ilmeisesti tekijät eivät luota siihen, että katsoja jaksaisi seurata tavallista vuoropuhelua. Ei hätää, pistetään taustalle pari lesbo-orjaa nuolemaan toisiaan, niin että kiimaisilla teinipojillakin riittää ajanvietettä! Ihan huomaavaista.

Toisaalta paljaat maitorauhasetkaan eivät nykyään ole televisiossa mikään ihmejuttu, joten Spartacus sisältää myös ylettömästi alastomuutta. Kuten Olli sen niin osuvasti totesi: ”Spartacuksessa on ehkä tv-historian alastomimmat seksikohtaukset.” Hahmot riisuvat alusvaatteensa varmaan useammin kuin kenkänsä. Yllättävää kyllä, alastonkohtauksissa tuntuu vallitsevan sukupuolinen tasa-arvo. Myönnän vetaisseeni kolajuoman väärään kurkkuun, kun ensimmäistä kertaa näin jättikyrvän heilahtavan kuvaruudun halki. 



Kuten gladiaattoriaiheiselta tv-sarjalta voisi olettaa, sisältää Spartacus myös taistelua. Sitä on tosin hieman vähemmän kuin etukäteen odotin. Jokaisessa jaksossa kuitenkin nujakoidaaan, ja onneksi näissä kohtauksissa riittää asennetta! Veri roiskuu metrin kaarissa, kun gladiaattorit pistävät toisiaan lihoiksi mitä brutaaleimmilla tavoilla. Olen elämäni aikana nähnyt lukemattomia taisteluita (elokuvissa, huom! ELOKUVISSA), mutta silti Spartacuksen toimintajaksot tekivät minuun vaikutuksen. Armoton meininki, mehukkaat äänitehosteet ja tunnelmaa nostattava musiikki tekevät jokaisesta kohtaamisesta huumaavaa seurattavaa. Parhaimmillaan huomasin melkein itsekin hengästyväni jännittävän taistelun aikana. Vau! Joku voisi valittaa hidastusten liiallisesta käytöstä, mutta minua se ei häirinnyt. Katson oikein mielelläni tällaista hidastuksilla ja lähikuvilla leikittelyä. Se voittaa nykyajan elokuville tyypillisen liian nopeasti leikatun, heiluvalla kameralla pilatun sähellyksen.




Nyt seuraa se isoin yllätys: Itsetarkoituksellisesta seksillä ja väkivallalla mässäilystä huolimatta Spartacus on aivan oikea tv-sarja! Tarina lähtee käyntiin vähän hitaasti, mutta ennen pitkää hahmot saavat lihaa luidensa ympärille. Spartacus itsessään ei ole maailman monimutkaisin jätkä, mutta tämän ympärillä pyörivät hahmot ovat persoonallisia ja hyvin kirjoitettuja. Henkilöiden välinen kemia toimii ja niistä revitään irti ajoittain todella herkullista draamaa. Mikä parasta, kolmeentoista ensimmäiseen jaksoon on saatu mahdutettua pari hyvää juonenkäännettä, jotka pitivät mielenkiintoa yllä. Käsikirjoitus on itse asiassa niin vahvaa, että sarjan ei todellakaan tarvitsisi kerjätä katsojia tissien ja genitaalialueiden voimin.

Suosittelen Spartacusta kaikille hyvien historiallisten televisiosarjojen ystäville. Jos vatsasi kestää silpoutuvat sisäelimet, etkä paheksu tarpeetonta alastomuutta, Spartacus tulee tarjoamaan sinulle yltäkylläisesti laadukasta viihdettä. Ja jos olet heteromies, haluat katsoa sarjan joka tapauksessa.

4/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti